Se hetki
Tämä ei ehkä ole niinkään yksittäinen hetki, mutta se on piirtynyt mieleni syövereihin luultavasti ikuisiksi ajoiksi.
Olin sillon kasilla, eli siitä on nyt jo vähän aikaa.
Seurustelin, mutta asiat eivät menneet kovin hyvin.
Jätkä kohteli minua kuin saastaa ja minulla oli tosi kurja olo siitä.
Aloin sitten viettää aikaa tosi paljon toisen pojan kanssa.
Hän oli tosi ujo joten nähtiin usein vaan kahestaan.
Yks kerta lähdettiin sitten vaan pyöräilemään, ja se kierrätti minuu sellases paikassa missä en koskaan aijemmin ollut käynyt.
Muistan vieläkin sen paikan. Se oli ku jostain elokuva kohtauksesta.
Sellanen puinen silta jonkun pellon keskellä.
Ja joka puolella oli päivänkakkaroita. Niitä jatkui silmänkantamattomiin.
En vieläkään usko että se edes tapahtui.
Ja kun minä ihastelin sitä maisemaa niin poika nauroi kauheasti.
Sanoi että oon hassu.
Sen minä muistan aina.
