Kirjoittaja
Tämä on ehkä miljoonas blogini koska kaikki ovat kaatuneet ennemmin tai myöhemmin ajanpuutteeseen.
Shiro on kuitenkin täällä taas, ja jatkaa höpöttelyä asioista jotka kuuluvat hänen elämäänsä.
Tämä on siis paikka missä "normaali" nuori nainen kirjottelee elämänsä menosta.
Kommentointi on aina sallittua, jopa suotavaa. ;}
|
15.01.2012 - 19:25
Aika koneella menee lähinnä muissa paikoissa ku täällä. (=NEF)
Kohta alkaa taas koeviikko, lukeaan pitäs alkaa
Päivät kuluu lähinnä koulussa, koneella ja nukkuessa
Jännää eikö?
No hengissä kuitenkin ollaan, ja tänne yritän päivitellä jos jotain "asiaa" on
30.12.2011 - 21:57
Empä ole taas kirjotellut.
En oo jaksanu istua koneella tässä lomalla. Kävin ostamassa Pokemon Blackin tossa loman alussa joten aika on kulunut enimmäkseen sen parissa
Ainiin, pelasin sen jo läpikin tossa pari iltaa sitten ^^
Joulu oli ja meni, sovittiin äitin kanssa ettei se osta meille mitään
Sain t-paidan ja hupparin isoveljeltä, suklaata isiltä ja kaulahuivin sekä lapaset mussukan mummolta
Oli silti kiva katella kun veljen muksut oli ihan innoissaan, sitä muisteli miten jännää se oli pienenä :')
Eipä tässä ihmeitä siis, isille aloin suunnittelemaan akvaariota, kypsyttämään pitäs alkaa tossa vuoden vaihteen jälkeen
Ja haluaisin kääpiöpallokaloja ^^
Hyvät Uudet vuodet itse kullekkin ! :)
06.12.2011 - 12:01
Elämä on ja pysyy paikka paikoin yhtä kurjana ja vaikeana ku ennenkin
Mutta jos matkan varrelta löytyy tälläsiä
Nii eihän sitä voi ku hymyillä ^^
Tulevaisuus ahdistaa ja nykyisyys ahdistaa
Mutta, hyvää Itsenäisyyspäivää itse kullekkin!
04.12.2011 - 19:07
23. Paljastava ase
"Kerro ihmeessä." Yalada kehotti Ributea joka ryysti kiireesti loput keittonsa liemestä alas.
"Voisitte mennä perheeni ja muiden kyläläisten kanssa etsimään heille uutta asuinpaikkaa. Sieltä teitä ei varmasti löydettäisi." Ribute selitti.
"Miten he muka sinne pääsisivät? Matkaa on todella paljon." Dimar tuhahti. "Minulla on toinenkin idea." tyttö jatkoi. "Niin?" kuningas sanoi katsoen kysyvästi.
"Voisin pyytää Dikabumia etsimään kyläläiset ja aarnikotka lauman joka matkaa heidän kanssaan.
Dikabum voisi suostutella kaksi aarnikotkaa tänne ja he voisivat viedä kuningasperheen kyläläistemme luo." Ribute kertoi suunnitelmastaan.
Dimar pysyi vaiti, joka kertoi hänen myöntyvän tytön ehdotukseen. "Dikabum? Aarnikotkia? Mitä ihmettä?" Thior kysyi takkuisia hiuksiaan sukien.
"Niin. Aarnikotkia on enää hyvin vähän, ja kahta lukuunottamatta kaikki matkaavat entisten Hiorin kyläläisten kanssa." Miregra sanoi.
"Ja ne kaksi ovat Ributen ratsu Bhamaru, sekä Dimarin ratsu Dikabum."
"Siihen että pelastimme teidät on muukin syy kuin pelkkä hyväntahtoisuutemme." Dimar murahti. Ribute potkaisi miestä sääreen pöydän alla.
"Kertokaa vain jos voimme mitenkään auttaa. Ilman teitä olisimme menehtyneet." kuningas sanoi katsoen Dimariin todella kiitollisena.
"Tiedätkö mikä tämä on?" Dimar kysyi vetäen miekkansa tupesta. Mies ojensi sen kuninkaalle. Hetken miekkaa tutkailtuaan kuninkaan ilme kirkastui.
"Oletko sinä lohikäärmeratsastaja?" hän kysyi katsoen Dimariin todella yllättyneenä. Mies nyökkäsi. "Ja tarvitset minun apuani lohikäärmeiden löytämiseksi?" Geroid arvasi.
"Niin." Dimar sanoi työntäen kuninkaan ojentaman miekan takaisin tuppeensa. "En tiedä muuta, kuin että Isaroh vuorella asuva vanha mies tietää lohikäärmeistä enemmän." kuningas huokaisi.
"Anteeksi että en voi auttaa enempää." hän sanoi selvästi pahoillaan. "Kiitos. Se riittää auttamaan meidät alkuun." Ribute kiitti hymyillen.
"Menen kertomaan Dikabumille suunnitelmasta." tyttö sanoi melkein rynnäten ulos mökistä. Nopeasti tyttö selitti aarnikotkalle aikeensa.
"Kyllä se käy. Tämä on poikkeustila, joten eivätköhän jotkut kaksi ystävääni suostu kuningasperhettä kuljettamaan." Dikabum lupasi lehahtaen matkaan samantien.
"Aarnikotkilla kestää muutaman päivän lentää tänne. Joten teidän on nyt piileskeltävä täällä, sopiihan se sinulle Miregra?" Ribute kysyi kävellessään sisään.
"Tietysti. Sopu sijaa antaa." noita hymyili tiskaten astioita. "On jo myöhä. Sijaan kaikille vuoteet, kaikki tarvitsevat nyt unta." nainen sanoi.
"En muista koska olisin nukkunut kunnolla." Yalada huokaisi makeasti haukotellen. Mökki ei ollut koolla pilattu, joten Ribute ja Dimar joutuivat nukkumaan pienessä vierashuoneessa.
"Voin nukkua lattialla." Dimar sanoi levittäen yhdestä säkistä täkkejä lattialle. "Et kyllä nuku siinä kylmällä lattialla. En halua että vilustut." Ribute komensi miestä tuimasti.
"Sinäkään et kyllä nuku lattialla. Vaikka kasaisimme kaikki peittomme lattialle, tulisi kylmyys silti siitä läpi." Dimar tokaisi yhtä napakasti kuin Ribute.
"Siinä tapauksessa meidän on molempien nukuttava tässä sängyssä." Ribute totesi. "Niimpä kai." Dimar sanoi kömpien tytön vierelle.
"Hyvää yötä." Ribute toivotti painuen hentoisasti miehen lämmintä kylkeä vasten. "Öitä." Dimarin ääni kuului pimeydestä.
"Tulkaahan syömään." kuului Miregran ääni huutavan. Unisena Ribute nousi ylös huomaten että Dimar oli jo pukeutunut. Silmiään hieroen tyttö asteli ruokapöytään.
"Valmistin ruokaa teidän aineksistanne, ei kai haittaa?" Miregra kysyi Ributen ottaessa palan leipää.
"Minun omat ruokatarpeeni ovat kovin vähäiset, olen niin kauan asunut vain Ziirin kanssa." noita selitti. "Ei se mitään. Ymmärrän." Ribute sanoi suu täynnä leipää.
Kuningasperhe näytti jo paljon paremmalle. Heidän vaatteensa olivat repaleiset ja likaiset, mutta itse ihmiset näyttivät voivan paljon paremmin.
He hymyilivät ja jutustelivat keskenään. Vaivihkaa Ribute tutkiskeli kuningasperhettä. Kuningas oli viisaan ja lempeän oloinen mies.
Hänen lämpimät ruskeat simänsä tuikkivat nyt kirkkaammin kuin eilen ja hänen aijemmin luultavasti siisti partansa rehotti nyt valtoimenaan.
Kuningatar oli hoikka ja pitkä. Hänellä oli punertavanruskeat pitkät hiukset, jotka olivat nyt melkoisessa takussa tyrmässä lojumisen jäljiltä. Prinssi oli noin Dimarin ikäinen, nuori mies kuitenkin.
Hän oli harteikas ja muutenkin raamikas nuorukainen. Hänen kostean hiekan värinen kihara hiuspehkonsa näytti hieman linnunpesälle, mutta se johtui hiusten takkuisuudesta.
Hänen vihreissä silmissään oli ystävällinen tuike, aivan kuten isällään.
"Kiitos." Dimar sanoi työnteän tuolinsa takaisin pöydän alle. "Mihin menet?" Ribute kiirehti kysymään. "Kaupunkiin." mies vastasi vetäen kenkiä jalkaansa.
"Minusta se ei ole kovin viisas idea." Miregra huomautti. "Olen samaa mieltä." Ribute vahvisti vilkaisten mökin nurkassa lojuviin haarniskan kappaleisiin.
Mitään sanomatta mies sulki oven perässään. "Minä lähden perään!" Ribute huudahti rynnäten ulos. Dimar oli jo pitkällä Ributen juostessa hänet kiinni.
"En tarvitse lapsenvahtia." Dimar murahti Ributen huomattuaan. Tyttö ei vastannut mitään, käveli vain. Miregran mökki sijaitsi pienen kukkulan laella, metsän ja puron vierellä.
Reitti kaupunkiin ei ollut helppokulkuinen, mutta juuri sen takia kukaan ei uskonut kenenkään asuvan siellä.
Torikauppiaden määrä oli vähentynyt, mutta vielä jotkut sinnikkäät ihmiset kaupittelivat tuotteitaan ympäriinsä marssivista mustahaarniskaisista sotilaista huolimatta.
Ribute seisahtui koruja myyvän naisen kojun eteen. Samassa kuului kiljuntaa ja itkua.
Säikähtyneenä Ribute kääntyi katsomaan äänen suuntaan. Hän näki kuinka joukkio nauravia sotilaita raahasi itkeviä nuoria naisia mukanaan.
"Mitä heille tapahtuu?" Ribute kysyi hätääntyneellä äänellä koruja myyvältä naiselta joka pudisteli päätään surumielisenä.
"Nuo eläimet pitävät kaikkea omaisuutenaan. He hakevat mielestään kauniita naisia mukaansa ja tekevät heille ties mitä. Heidän mielestään olemme alempiarvoisia ihmisiä koska emme ole Unikalaisia.
Jumalille kiitos että olen jo ikäs eikä kukaan heistä kiinnitä minuun huomiota." kauppias seliti Ributelle. "Sinuna pitäisin varani." hän varoitti vielä.
"Kiitos. Lupaan pitää varani." Ribute sanoi tarkastellen puolikuun muotoista kaulakorua. Hän kääntyi katsomaan Dimarin suuntaan ja kauhistui.
"Hei, sinulla on tutun näköinen miekka." yksi sotilaista sanoi kiinnittäen huomionsa Dimarin vyöllä roikkuvaan miekkaan. Mies ei vastannut sotilaalle, katsoi vain häntä palavin silmin.
"Sinä olet se joka päästi kuningasperheen pakenemaan!" toinen sotilaista karjaisi vetäen miekan tupestaan.
Dimar veti miekkansa mutta yksi sotilaista sivalsi sen miehen käsistä ja kalahtaen Valinin mieka putosi katetulle tielle. Ribute oli syöksymäisillään apuun.
"Juokse!" Dimar muodosti sanan huulillaan. Pala kurkussa Ribute katsoi kun Dimar heitettiin katua vasten ja hänen kätensä sidottiin tiukasti.
"Et ollut yksin. Missä toverisi on?" yksi sotilaista karjui ravistellen Dimaria rajusti. "Ei minulla ollut ketään." Dimar sanoi tyynesti.
Yllättäen yksi sotilaista kääntyi katsomaan Ributea joka tuijotti tapahtumia kuin hän olisi seissyt jähmettyneessä laastissa. "Juokse idiootti!" Dimar karjaisi Ributelle joka ryntäsi juoksuun.
Sotilaita lähti juoksemaan hänen peräänsä. Kauhusta kankea Ribute juoksi minkä jaloistaan pääsi mutta haarniskoiden uhkaava kolina kuului hänen takanaan koko ajan.
01.12.2011 - 20:07
Arvatkaa kuka on keksiny taas uuden mielihalun?
No Shiro tietysti ^^
Ihastuin eläinkaupassa näkemiini viiriäisiin ja mielenkiinto heräsi.
Ei, en todellakaan aijo ostaa viiriäisiäni mistään eläinkaupasta, mutta ehkä sitten joskus jostain kasvattajalta...
Koeviikko oli ja meni
Bilsan koe saatiin jo takasin, 8 sain
Noh, kai tästä pitäs jo lähtä pikkuhiljaa kämpille päin!
27.11.2011 - 18:59
Eilinen päivitys ei siis tarkottanu minua, mut tää kyseinen tyyppi ottaa aivoon vaan enemmän
Tapasin eilen pitkästä aikaa hyviä ystäviä, ja meillä oli ihan älyttömän hauskaa
Selvis että tää tyyppi ei pidä enää heihinkään yhteyttä
Noh, tuli se eilen käymään siellä meijän luona, oli hurjat 10 minuttia, jos sitäkään
Sit se lähti siitä ja pääty ylläri pylläri dokaamaan
Se ihminen on niin idiootti, viina kiinnostaa enemmän ku kaverit
Toivottavasti sillä on todella mukavaa! >.<'
Plääh, huomenna on vapaa, kivaa juu, mut kolme päivää koeviikkoa enää, sit alkaa taas normikoulu
Tyhmää!
26.11.2011 - 11:14
Viikon vaikeimmat kokeet ohi, eli kemia ja bilsa.
Toivon syvästi ja paljon että se bilsa meni hyvin, kemian tiedän menneen huonosti
Mut nyt mulla on huoli, ongelma sekä ahdistus
Oon täällä aikasemminkin angstannu siitä kun mulla ei ole enää kavereita juurikaan
Noh, yks kaveri lupas tulla käymään tupakalla eilen, ja sit ku kysyin että aikooko se tulla, niin vastaus oli "ainii, unohin ihan kokonaan"
Noh, siinä sitten alkoi ärsyttää, ja tiesin hänen olevan kotonaan pikkuveljeni ja toisen kaverin kanssa
Kysyin että voitaisiinko me (=poikaystävä+minä) tulla käymään niin vastaus kuului "Iskä on kotona, muuten joo"
Mitä hemmettiä? Miten ne kaks sitte pysty siellä olemaan??!
Ja sitte tää kyseinen tyyppi oli päivittäny naamakirjaan jotain sellasta että "puhu vaan paskaa, teet musta kuuluisan! Kaupungin vihatuin, no minä!"
Nyt minuu sitte ahistaa että tarkottaako se minua? Ei se voi, koska kerroin tuntemuksistani vaan yhelle tyypille johon luotan enemmän ku itseeni
Eilen muutenkin päätin etten ota tähän tyyppiin enää yhteyttä, mitä nyt koulussa "pitää" nähä, mut en enempää
Ehkä se tajuaa, tai sitten ei
Selviääpä aineki miten upean yksipuolinen kaverisuhde meillä on
Min ei pitäs välittää jos se tollasia päivityksiä laittaa, mut ku oon aina tällänen. Minuu ahistaa jos joku on vihanen mulle, tai jos on edes sellanen mahdollisuus
Teidän kuitenki miltä tuntuu olla yks vihatuimpia ihmisiä tuttavapiirissä... -.-'
Ehkä tää tästä
24.11.2011 - 17:40
No nyt on luettu niin että päätä särkee!
Eilen oli kemian koe, meni muuten päin haaroväliä, mutta jaa...
Huomenna on bilsan koe, ja luin sellaset kevyet seittemän tuntia...
Nyt on 24 käsitekarttaa jota pitäs jaksaa vielä tänään katella lisää...
Uoh!
No, katoin mia Chobitsin tänään loppuun, oli jotenki ihana sarja
Ei se sillee kolahtanu ku joku Fruits Basket, mutta oli silti hyvä
Nauraa sai koko ajan, ja ehti sitä itkukin jossain välissä tulla (kappas)
Nyt vois alkaa metsästelee jotain uutta hyvää sarjaa minkä kattois seuraavaks... ^^
20.11.2011 - 13:49
Tänään ois tarkotus lukea bilsaa lähes koko päivä.
Tai aineki niin paljo ku jaksan ^^
Luin eilen kemiaa, ja oon ihan tyytyväinen ku jaksoin lukea jonku aikaa
Kohta mennään uimaan.
Aloin kattoo uutta animea, sellasta ku Chobits, ja loistavalle vaikutti. En taas oo vähää aikaa nauraunu niin paljon :')
Kerroin eilen yhdelle min kaverille kaiken miltä minust tuntuu, kuten sen että mulla ei ole enää kavereita.
Noh, nyt on aineki yks ^^
Mutta, hauskaa viikonloppua ja menestyksellistä koeviikkoa kaikille lukioilaisille! :)
|
Kävijälaskuri (laitettu 31.3.2011)
|
