Ajattelin että voisin taas kirjottaa vähän siitäkin mitä mulle kuuluu.
Tämä kirjoittaminen kun on melko terapeuttista.

Minua vaivaa muutama asia.

Suurin huoleni on tämä mies kenestä selitin silloin yks kerta. Se jonka tapasin uutena vuotena pitkästä aikaa.
Olen nähnyt hänestä pari kertaa unta nyt uuden vuoden jälkeen, mutta viimeyönä näin kaikkein selvimmän unen.
Siinä oli sellainen tunnelma kuin olisimme yhdessä.
Laitoin hänelle viestin heti kun heräsin mutta vastausta ei ole kuulunut. Pelottaa.
Vähän myös nolottaa se kun selittelin sille kännissä kaikkea paskaa.
En edes tunne häntä kunnolla ja silti olen pakahtua huolesta.

Toisiksi suurin huoleni onkin sitten tähä, ah, niin ihana matikan uusinta.
Torstaina se on, enkä ole edes lukenut.
Enkä lue.
Minulle ihan sama.
Paineet muutenkin niin valtavat kaikkien asioiden kanssa, ja meinaan muutenkin vaihtaa lyhyeen matikkaan.

Ja vähäisimpänä, minulla on kahden viikon päästä viisauden hampaiden poisto, voihan kilin koivet!
Siinä sitten ollaankin taas turpa rullalla loppu päivä...

Kohta pitäis kuusikin riisua.

Huolettaa kaikki