6. Rakas Ghagros

"Isä, mitä on tapahtunut?" tyttö huusi jo kaukaa mutta pysähtyi kauhuissaan paikalleen. Ghagros, hänen rakas hevosensa oli raadeltu kyljestä melkein luuhun asti.
Hänen isänsä kädet olivat täynnä syviä haavoja, kolme syvää haavaa juoksi jopa hänen kasvojensa poikki, juuri ja juuri silmän vierestä.
Pampor, mies joka palasi Nazarin kanssa kylään oli myös erittäin huonossa kunnossa. Hänen jalassaan oli suuri ammottava haava. Aivan kuin suuri purema.
"Ribute, nyt ei höpötetä! Hae heti yrttikaploa!" isoäiti komensi ja Ribute pinkaisi kasvimaalle hakemaan mitä käskettiin. Tyttö oli shokissa.
Hänestä tuntui kuin sadan metrin matka takaisin hänen kotitalolleen olisi kestänyt ikuisuuden vaikka hän juoksi minkä jaloistaan pääsi.
Päästyään sisälle taloon isoäiti keitti jo vettä ja Ulmita sekä kaksosten äiti puhdistivat loukkaantuneiden syviä haavoja. Mercus istui isänsä vierellä kasvot vitivalkoisina.
"Missähän Dimar on?" Ribute mietti itsekseen ja hänen kauhunsa vain kasvoi. "Tuo kasvit tänne, nopeasti!" isoäiti herätti tytön aatoksistaan.
Ribute vei yrtit Fhinalle joka viskasi ne kattilaan ja mumisi jotakin kiitokseksi Jumalalle ja Jumalattarelle. "I-isoäiti?" Ribute änkytti räpytellen kyyneleitä silmistään.
"Niin kultaseni?" isoäiti kysyi pehmeällä äänellä tajutessaan miten sekaisin hänen lapsenlapsensa oli.
"Olisiko sinulla mitään parantavia siteitä tai joitain millä voisin hoitaa Ghagrosta?" tyttö kysyi kyynel poskelle vierähtäen.
"Ota tästä nämä mukaasi. Hae kasvimaalta humpuria ja hiero sitä siteisiin juuri ennen kuin sidot ne. Muista puhdistaa haavat hyvin etteivät ne tulehdu." isoäiti neuvoi ja pyyhkäisi kyyneleen tytön poskelta.
"Kyllä tämä tästä." hän lohdutti "Toivottavasti." Ribute nyyhkäisi ja pinkaisi sitten jälleen juoksuun.
Ribute juoksi kasvimaalle, riuhtoi kouransa täyteen humpuria ja ryntäsi kohti laidunta mihin joku oli loukkaantuneen hevosen vienyt.
Ghagros makasi kyljellään nurmella. Sen verinen ja haavoja täynnä oleva kylki kohoili tiheään tahtiin.
Ribute polvistui sen vierelle ja alkoi kyyneleet poskia pitkin valuen pyyhkiä kankaanpalalla verta loukkaantuneen hevosen haavoista,
Hän nappasi viereisestä kaivosta ämpärillisen vettä ja kastoi kankaan siihen. Huolellisesti hän puhdisti eläimen kyljen vaikka tämä värähti joka kerta Ributen koskiessa sen kylkeen.
Tytön sydäntä kouristi. Puhdistettuaan haavat Ribute hankasi humpuria siteisiin niin että hänen käsiään poltti ja alkoi kieputtaa siteitä hevosen kyljen ympäri.
Se oli hankalaa koska ratsu oli kyljellään. Ributen piti pomppia koko ajan puolelta toiselle saadakseen siteen kiskottua hevosen alta takaisin ulottuvilleen. Saatuaan kaikki
siteet kiedottua rakkaan hevosensa ympärille hän purskahti lohduttomaan itkuun.
"Älä kuole Ghagros kulta, ole kiltti. Et saa jättää minua yksin." tyttö sopersi sivellen hevosen kaulaa. Ghagros hörähti lohduttaakseen ystäväänsä.
Sen silmistä kuvastui sen suuri tahto elää ja olla jättämättä ystäväänsä. Uupuneena itkemisestä ja aamun hirveyksistä tyttö nukahti laitumelle Ghagroksen viereen.
Kun hän heräsi, oli jo hämärää. Ghagros makasi hänen vierellään, mutta tällä kertaa se ei maannut kyljellään vaan oli noussut makaamaan vatsa maata kohti.
"Isoäidin yrtit ovat tehokkaita." hän sanoi rapsuttaen hevostaan turvasta. "Ilman hänen pätevyyttään olisin nyt varmaan yksi kätinen." kuului miehen ääni Ributen selän takaa.
"Painu hiiteen Dimar. En jaksa kuunnella pään aukomistasi ja kiukutteluasi juuri nyt!" Ribute kivahti edes katsomatta mieheen päin. Dimar kohautti olkiaan mutta laskeutui silti istumaan Ributen viereen nurmelle. "Hevosesi on kaunis. Minun hevoseni oli kovasti saman näköinen kuin Ghagros." hän sanoi. Ribute ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota.
"Myös hänelle kuuluu kiitos henkeni pelastamisesta." mies jatkoi välittämättä vieressään istuvan tytön mykkäkoulusta.
Vaikka Ribute kuinka yritti, hän ei pystynyt hillitsemään itseään vaan alkoi itkeä lohduttomasti. Dimar kietoi kätensä hänen ympärilleen ja veti hänet lähelleen.
Ribute antoi kaiken purkautua. Hän itki lohduttomasti kaikkea mikä hänen mieltään painoi. Isoisäänsä jota ei saanut koskaan tavata, sairasta pikkusiskoaan,
loukkaantunutta isäänsä ja rakasta hevostaan. Hän hautasi päänsä Dimarin rintaa vasten miehen silittäessä hellästi hänen hiuksiaan.
Ribute nielaisi ja vetäytyi kauemmas. "En tarvitse lohduttajaa. Enhän edes tunne sinua." hän sanoi katsoen miestä tuimasti silmiin.
"Kyllä sinä tarvitset. Minäkin tarvitsin ja sinä olit vierelläni silloin. Nyt on minun vuoroni." Dimar kuiskasi vetäisten tytön jälleen itseään vasten.
Ribute tunsi olonsa pitkästä aikaa turvalliseksi. "Haluan nähdä isän!" tyttö huudahti yllättäen ja loikkasi ylös lähtien kävelemään rivakasti kotiaan kohti.
Dimar kohautti olkiaan ja lähti hänen perääsänsä.
"Onko isä kunnossa?" Ribute huusi pamauttaen kotiovensa apposen auki. "Hän selviää." Lica vastasi tyttärelleen.
"Hän on makuuhuoneessa." äiti sanoi tyttärelleen joka kipitti jo kohti makuuhuoneen ovea. Varovasti hän koputti puiseen oveen kolmesti. "Sisään." kuului ääni sen takaa.
"Ribute kultaseni." isä hymyili tyttärelleen tämän astuessa varovasti huoneeseen. "Miten voit?" Ribute kysyi istahtaessaan lattialle isänsä sängyn viereen.
Hänen vanhemmillaan oli suuri makuuhuone jossa oli iso parisänky, pieni kehto ja toinen, hieman pienempi sänky. Ne olivat hänen pikkusiskoilleen. "Olen kunnossa. Paremmassa kuin eräät.
Ne hirviöt söivät kolme ystääni. Vain minä ja Pampor selvisimme, ja sekin oli silkkaa onnea." Nazar kertoi. "Kolme liskomaista olentoa hyökkäsi kimppuumme. Niiden nahka oli kovaa kuin kivi,
eivätkä miekkamme tehneet niihin kuin pintanaarmuja. Joudun katsomaan vierestä niiden raadellessa ystäviäni silpuksi!" Nazar huudahti ja pamautti nyrkkinsä sänkyyn.
"Miten te sitten selvisitte?" Ribute kysyi johtaakseen isänsä ajatukset muualle. "Juuri kun yksi niistä oli hyökkäämässä kimppuuni, kuului matala torven törähdys.
Sitten liskot lähtivät. Minulla on ikävä tunne Ribute." hänen isänsä sanoi tarttuen tytärtään kädestä.
"Ikävä tunne mistä, isä?" Ribute kysyi ja katsoi isänsä huolestuneisiin silmiin.
"Minä luulen että ne olivat krokkuksia."

Jatkoa taas jossain vaiheessa ^.^