Vai yksinäistä ollakseen yksi näistä
Tulipa taas eilen huomattua yksi asia
Kukaan ei koskaan soita mulle. Ja sit ku miä soitan, niin min kanssa tullaan vasta jos ei ole parempaa tekemistä
Tai kyllä Mikko aina soittaa
Ollaan tunnettu sen kanssa yli 10 vuotta, ja se aina jaksaa olla kaveri
Sille voin puhua melkein kaikesta
Ja se mulle
Mut silti tuntuu ettei ole ketään kelle puhua
Edes kullalle ei voi puhua kaikesta
Se on niin huono kuuntelija
Ja miä niin huono puhuja
Kirjottaminen on niin paljon helpompaa
Mulle ainakin
Ja niimpä sain Thilian postauksesta idean!
Pienenä yritin aina saada kirjekavereita Lemmikkilehden kyseiseltä palstalta
Mutta kaikilla oli jo 6 miljoonaa kaveria joten kukaan ei koskaan jaksanut kirjottaa enää mulle
Noh, katsoo jos nyt saisin edes yhden jolle voisin kirjoitella
Sitten asiasta seuraavaan taas
Pelkään min rottia
Koska mulla on puremiskammo
Minua on purrut koira, edellisistä rotista tuli agressiivisia, ne hyökkäs aina käsiin kiinni
Ja nyt jostain kumman syystä pelkään min ihania lutusia poikia
Hoen koko ajan mielessäni että en kuole siihen puremaan, eikä se voi edes kamalasti sattua
Ainekaan niin paljon kun koiran purema
Eikä kumpikaan pojista ole edes purrut minua
Mutta olen päättäny, että en anna poikien kärsiä typerästä pelostani
Kyllä minä pääsen siitä yli
Jos en helpolla niin sitten vaikeimman kautta
Tälläinen surkuparku postaus tällä kertaa, nyt jatkan tietokoneen näytön tuijottamista siihen asti kunnes kulta tulee kotiin
