Toinen hetki
Mitähän, hyviä hetkiä kun on niin monta, vaikeaa on aina valita mistä kirjottais...
Yks asia, joka on jääny min mieleen ikuisiksi ajoiksi eikä ikinä unohdu on se kun sain Rikin!
Aikaahan siitä on yli 7 vuotta
Olin 10-vuotias kun isoveli oli muuttanu koiransa kanssa omaan kotiin, ja aloin hinkumaan omaa koiraa
Eihän siinä tietysti heti periksi annettu, mutta kun perheessä on aina ollu koira, niin olihan se vaikeaa ilman sellasta karvakaveria elellä
Tekstiteeveestä huomattiin äitin kanssa kiinnostava ilmoitus, jossa sekarotuisia koiranpentuja myytiin 100 euron hintaan
Äiti otti yhteyttä kasvattajaan, ja kysyi 10 vuotiaalle tyttärelleen sopivinta koiraa
Varattiin se, ja sitte alkoikin ankara odotus
Viimein koitti suuri päivä, ja käännettiin auton keula kohti Toijalaa
Hetken harhailun jälkeen päädyttiin tosi herttaiselle, maatilamaiselle pihalle
Huvitti kun ensin ei avattu ovea, ja sitte äiti käski isoveikan laittaa hupparin päälleen kun se on ihan tatuoitu
Ovi aukesi ja astuttiin sisään
Otin kengät pois ja nostin katseen
Ja min edessä näkyi maailman hellyyttävin näky
Keittiössä oli aitauksessa pieni, mustavalkoinen koiranpentu jonka silmänympärykset punotti ihan kun se ois itkeny viikon putkeen
Se oli minun Riki!
Nyt on 7 vuotta yhteistä taivalta takana, toivottavast on saman verran lisää, vähintään!
Pikkunen :') <3
