Silloin oli kaikki hyvin. Tai oikeastaan päin persettä, mutta oli aina kivaa.

Kuin moni meist on enää edes hengissä?
Ikävöin joka rämäpäätä meidän jengistä
Ei saanu viel stressaa eikä tehä töit
Muistatsä viel niit unettomii kesäöit?

Meillä oli oma tiivis porukka. Ihan niinku joku sanoikin, "Ollaan ku yks iso perhe!"

Juostiin yöt ulkona, karkailtiin kuka ikkunasta ja kuka mistäkin.
Eikä siellä oikeestaan sen jännempää ollu, siinä oli vaan se oma jännityksensä siinä karkaamisessa.
Aina ei oltu edes kännissä.

Kiivettiin lukion katolle ja mentiin johku ihme pömpeliin lämmittelemään.

Uitiin paskasessa vedessä kivisillalla, eikä ikinä oltu huolissamme mistään.
Porukat oli.

Me oltiin vaan niin lempilapsia Jumalan,
ei katottu kauas vaik seuraus oli tulossa.
Aina jonkun faijan baarikaapista humalaan,
ei välii mitä pullos on, ei vaivauduttu lukemaan.

Aina löyty jostain rahaa ja sitte vedettii kännit.
Kuudella kaljalla.
Ainut ongelma oli mistä saatiin joku hakemaan.
Mut aina niitäkin löyty.

Laitoskierre ei lempilasta murra,
aina kaikki irti kaikest ei oo aikaa surra.
Osa sai otteen oman elämänsä syrjästä, osa, osa on syrjässä.

Porukka alko joutuu laitoksiin.
Oma pikkuveli mukaan lukien.
Mut sit ne vaan venattiin takas ja sama meno jatku.

Ne on niitä aikakauden loppuja, mihin loppu se, ettei turhia hoppuilla?
Omasta maailmast tähän aikuisten maahan,
moni ei pystyny, ne karkuun kauhuissaan kaahaa.

Meno alko muuttuu.
Kuvioihin tuli tappelut ja poliisit. Sossut vielä tiiviimmin.
Ihmisistä alko tulee mulkkuja, miä pääsin siitä porukasta pois ajoissa.

Jollai urpol voi vaa olla huono tuuri.
Me ollaan lempilapsia, meidän sielut on suurii.

Mul on ikävä

Biisit:
Aste -Takaisin
Pyhimys -Lempilapsia